*Keksi tähän joku hieno otsikko*

Tutkiskelin sähköpostiini linkitettyjä ja nimiini tehtyjä palveluita sun muita ja huomasin, että joskus muinoin olen yrittänyt jotain blogin kaltaista laittaa pystyyn tänne Bloggeriin. Vuosina 2009-2011 pidin blogia Vuodatuksessa, mutta sittemmin jotain tapahtui kyseiselle palvelulle. Laiskana kakkana en viitsinyt lähteä korjaamaan tilannetta palvelun sotkun jäljiltä vaan kuoppasin moisen, kun en kuitenkaan niinkään tehnyt sillä mitään. Vuodatin vain epämääräisiä teiniangsteja ja muuta noloa sinne. Onneksi olen kasvanut siitä pois (ainakin omasta mielestäni). Tämän blogin päätin pistää pystyyn siitä syystä, että voin vapaasti vuodattaa asiaa cossaamiseen liittyen ja mahdollisesti jakaa tietoa omista menetelmistäni cossien parissa. Ja ihan vain että muistan mahdollisesti milloin ja miten olen tehnyt mitäkin. Omaan huonon muistin eli saan hyvän syyn pitää tätä yllä ja laittaa ylös cossien eri vaiheita myöhempää tarvetta varten. Ulkoasua tulen parantelemaan sitä myötä kun jaksan ja keksin mitä tehdä.

Cosplayn aloitin herran vuotena 2014 ja törsäsin 18-vuotissynttäreikseni saadut rahat ensimmäiseen cossiini, jonka kanssa debytoin Tracon 9:ssä. Fujiwara no Mokou, waifuista waifuin, Touhou Project -pelisarjasta.

Yllä oleva kuva on tapahtuman jälkeen pidetystä pienestä photoshootista silloiselta koulultani (toimipiste muutti myöhemmin samana syksynä). En ollut erityisen tyytyväinen ulkonäkööni Traconissa monestakaan syystä. Yksi oli se että en osaa edelleenkään meikata saatika silloin en edes omannut kunnolla meikkejä. Peruukki valui minkä kerkesi ja paljasti otsalohkoa enemmän kuin laki sallii. Oh well. Aina ei voi voittaa.

2014 oli siis minulle iso juttu. Japani-juttuja olen harrastanut vuodesta 2008 lähtien, vaikkakin se iso hypetys lähti käyntiin -09. 2010 kävin ensimmäistä kertaa conissa. Tai noh, coniksi Tampere Kuplii -tapahtumaa ei voi varsinaisesi kutsua, mutta siitä alkoi tämä vuodesta toiseen jatkunut noidankehä. Saman vuoden Tracon V tuli katsastettua ja minä 14-vuotiaana tyttösenä olisin halunut tehdä cossin sinne Kupliin jäljiltä. Mutta mistäpä ikäiseni tyttö saisi sen verran rahaa pieraistua tuosta vain? Elettiin myös sitä aikaa elämästäni kun maratoonasin monia sarjoja, eli en varsinaisesti osannut edes päättää yhtä hahmoa kun mieli muuttui joka toinen viikko.

2012 syksyllä sain sitten päätettyä että Touhou Project on sarja josta cossaisin ensimmäisenä, mutta hahmo oli auki. Sarjaan olin törmännyt vuoden 2011 alussa. Momiji Inubashiri oli ollut alusta alkaen yksi suosikkini koko pelisarjasta, mutta jostain kumman syystä päädyinkin pitämään Mokousta yli kaiken ja hän keikkuukin waifulistalla ensimmäisellä sijalla yhä. Löin kait pääni sinä vuonna. Noh, päädyin siis että Mokou on ensimmäinen cossini, mutta raha oli edelleenkin ongelma. Tai noh, ei olisi ollut virallisesti kun 2013 sain synttäreilläni sen verran rahaa että sillä osti 3DS XL:n. Olen erittäin vihainen ja samaan aikaan iloinen rahan käytöstäni. Osaan säästää, mutta kuitenkin tuhlata kaiken kerralla tai pienissä osissa, kuitenkin sen verran nopeaan tahtiin että vaurauden ilo ei kauaa kestä. Siinä sitten tuumittiin että hei, 2014 olisi se vuosi kun mittariin pamahtaa 18 ja saisin silloin rahaa sen verran, että kyllä sillä yhden cossin saisi aikaan. Well damn it, olin oikeassa. Kirjaimellisesti. Käteeni ei jäänyt juurikaan mitään, koska Eurokankaan hinnat ovat aika suolaisia ja siihen mukaan vielä peruukki sekä kangasmaalia. Ja muuta pientä tilpehööriä. Köyhästä tuntui pahalta mutta ensimmäinen cossi oli työn alla. Jee. Kesäkuussa tosiaankin hain tarvikkeet ja työstin cossia sen pari viikkoa hitaasti, kunnes tuli mutkia matkaan ja moinen jäi pölyttymään reilu kuukaudeksi huoneeni nurkkaan. Aika oli käymässä vähiin ja heräsin todellisuuteen. Ongelmat eivät ratkenneet itsestään ja ei siinä voinut muuta kuin ryhtyä hommiin. Epäonnekseni työskentelyni oli sen verran hidasta, että tein cossia vielä conipäivänä! Lauantai oli kerennyt jo iltapäivään kun vihdosta viimein koko puku oli kasassa. Sen päälle laittamiseen meni tosin lähemmäs kaksi tuntia. Peruukki päätti olla oikein ystävällinen pieni k*sipää. Tapahtumapaikalle kuitenkin pääsin, ihmiset tunnisti hahmon ja olin jokseenkin tyytyväinen ensimmäiseen cossiini (miinus oma naama). Vaikka toisin voisi kuvitella, kuitenkaan kyseinen puku ei ollut erityisen mukava päällä. Housut istuivat erittäin huonosti mokailujeni tähden, peruukki valui sen painosta ja selkäni olikin pitkään kipeänä sen johdosta, kun en voinut hirveästi kumarrella tai istua.

Ensimmäisestä cossista opittuani, jotenkin sain kasaan taas rahaa ja päätin, että nyt kun ikääkin löytyy, käyn katsastamassa 2015 Desucon Frostbiten. Mokou poissa listalta epämukavuutensa vuoksi, päätin että muutamassa kuukaudessa teen niinkin ison cossin kuin Shou Toramaru, Touhou Projectista myöskin. Shou on ollut alusta alkaen yksi niistä hahmoista, joista pidän. Tiikerit ovat lempikissojani ja pidän kovasti hahmon designista.

En edes miettinyt kahta kertaa kerkeänkö tekemään näin isoa cossia niin lyhyessä ajassa. Peruukin tilasin marraskuussa, mutta itse tarvikkeet kävin hakemassa joulun jälkeen. Mokou oli jo omalle kukkarolle sen verran kallis, että Shou kiiti kalliimmat cossini -listalla ensimmäiseksi ja pysyykin sielä jonkin aikaa. En ole edes laskenut kuinka monta kertaa vanhemmat ovat tyrkyttäneet minulle rahaa koko cossin teon aikana. Jos Cosplanneriin on uskomista, olen törsännyt tiikeriin lähes sen verran että nollia numerosta löytyy kaksi ja luku alkaa kakkosella. Eurokangas oli taas kaiken takana ;;___;; Ja omat materiaalivalinnat. Sekä propit.

 Siinä sitten kärvisteltiin ja tehtiin taas sama virhe, eli tein cossia Sibbellä. Olin kuitenkin tehnyt ahkerasti töitä lähes päivittäin siitä lähtien kun kankaat sun muut hain. Lauantai-aamuna vielä maalailin ja tein viimeisiä juttuja perjantain jäljiltä ja sain kuin sainkin homman kasaan. Pagodaa ja selkäkangasjuttua en saanut tehtyä, joista ensimmäiseen ei ollut ostettuna kuin pallo ja jälkimmäinen olisi ollut periaatteessa valmis, mutta mokoma ei halunut pysyä kasassa saatika kiinnityssuunnitelmani eivät oikein olisi toiminut. Puku itsessään oli oikein mukava miinus kengät. Ja unohdin housut kotiin. Vitutuksen määrä oli suuri. Mitä illalla Amarillosta lattiamajoitukseen kävelin, olin kuolla matkan varrella niin kylmyyteen kuin myöskin kenkiin. Noh, ei siinä mitään. Opinpahan taas katsomaan miljoonaan kertaan ennen lähtöä että kaikki on mukana. Ja kokeilen kenkiä kunnolla ennen kuin päätän olla niillä yhden päivän. Shouta kierrätän tänä viikonloppuna Tampere Kupliissa sunnuntaina. Ja menin osallistumaan Cosplaydeittiin yuri-kierrokselle. Apua. Rip minä. Lavakammo iskee mutta minkäs teet. Mokoutakin ajattelin kierrättää hieman omanlaisena versiona. Hahmona Moksu on aika räväkän oloinen ja usein yhdistetään rock/punk-teemaan, josta sain idean hyödyntää omaa vaatetustyyliäni. Käytän paljon kyseisiin genreihin liittyviä kuteita, joten mukavuuden kanssa ei tarvitse tapella. Muuta kuin sen faktan kanssa että Mokoun peruukki on painava. Shoun pagodan parissa olen työskennellyt eilisestä lähtien ja olen kohtapuoliin sen kanssa valmis. Vielä pitäisi keksiä miten saan tuon selässä keikkuvan kangashirvityksen pysymään kasassa ja kiinnittymään selkääni. Muuten Kuplii on osaltani hanskassa.

Entäs sitten miltä näyttääkään loppuvuoteni cossaamisen saralla? Noh, jotakuinkin tältä:

 Ren Tao, Shaman King

Desucon (?)

 Yoshika Miyako, Touhou Project

Tracon X

Myouri Unzen, Medaka Box

Desucon Frostbite 2016

Hain kesän Desuun vänkäriksi ja jos tulen valituksi, toteutan Renin sinne. Muutoin en koko tapahtumaan mene ja kyseinen cossi tulee sitten muuten vain toteutettua (tai mahdollisesti käyttöön Traconiin toiselle päivälle). Vaikka Myouri onkin ensi vuodelle, listasin hänet siitä syystä että ryhdyn työstämään kyseistä pojua mahd. pian Traconin jälkeen, tämän vuoden puolella.

En tiedä huomasiko joku jo tässä vaiheessa piirteet, jotka yhdistävät suurinta osaa cossilistallani, mutta mainitsenpahan nyt. Värit valkoinen, punainen tai muista ovat suuressa osassa hahmojen designia. En tiedä onko tämä vain sattumaa vai mistä tämä johtuu, mutta kyseessä on kuitenkin lempivärini. Todella kummaa kuinka hahmot joiden persooniin tai desgineihin kiinnyn, ne omaavat tämän kaltaisia piirteitä lähes kaikki. Katsokaa vaikka alla olevaa kuvaa, jonka joskus nappasin Facebookista cossi-kansiostani (aika vanha kuva, listaan on kuitenkin tullut jo jokunen cossi lisää lyhyessä ajassa).

Jaariteltavaa löytyisi, mutta ehkäpä laitan pisteen tällekin kirjoitukselle ja palaan asiaan Kupliin jälkeen ja kerron vaikkapa Shousta enemmän (tai noh, pagodan teosta ja itse tapahtumasta).