tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tampere Kuplii 2015 + Shoun Pagoda

Kuplii oli tuossa viime viikolla ja olin paikalla viikonlopun. Lauantai meni jotakuinkin niin, että olin niitä viimeisiä jotka onneksi pääsivät kastastamaan cossikisan. Sen jälkeen siskon kanssa käytiin karkkimeressä ja kierreltiin myyntipöydät läpi. Tapasin pari tuttuakin kun nälkä jo alkoikin olla. Anttilan Hese oli päämääränä ja sielä sattumalta olikin Fry (Facebookissa Nordica Cosplay) syömässä poppoonsa kanssa. Olinkin etsinyt häntä ja vaihdettiin muutama sana pöytäseurueen kesken sillä välin kun siskoni lähti tilaamaan ruokaa meille. Koska Fry oli ollut kisaamassa ja cossin jältiltä teki kuolemaa, totesin että voisin mennä samaa matkaa hänen kanssaan kun asumme n. kilometrin päässä toisistamme. Itsekin halusin cossin pois päältä mahd. pian, koska kyseisen peruukin kanssa istuminen oli ikävää. Kello oli jotain hieman yli neljä kun saavuimme kotiin. Siinä olikin sitten aikaa rakennella Shoun pagoda valmiiksi ja tehdä pari pientä parannusta pukuun.

Edellisyönä olin ommellut Mokoun peruukin sisälle pinnin, jolla peruukki pysyi vallan mainiosti päässä paikoillaan, mutta sen paino ja jatkuva takkuun meneminen otti pattiin. Perjantaina kun kaivoin kyseisen peruukin ulos pussistaan, totesin että seuraavaa Moksu-cossailua varten täytyisi hommata uusi karvakasa. Sen verran hamppuun valkoinen pitkä kaunokainen oli päätynyt jo muutaman käyttökerran jälkeen. Silikonisuihkeella moista tuli syksyllä käsiteltyä, että suuremmilta takuilta vältyttäisiin. Loppujen lopuksi sekään ei auta, kun kyseessä on kuitenkin VALKOINEN, PITKÄ PERUUKKI. Jokaisen cossaajan pitäisi tietää mitä tuollainen combo tarkoittaa. Ei Mokousta sen enempää jaarittelua kuin että olin tosiaankin hieman omanlainen, rock/punk Moksu.

 Lauantain look. Kuvasta saattaa hieman nähdä, että takaa peruukki on hieman epäkunnossa. Kuvaajalle Jucelle iso kiitos siitä kun jaksoi odottaa sen aikaa että siskoni sai karvakasan ja rusetit paikoilleen.

Frostiin en ollut kerennyt tehdä Shoun pagodaa, koska en tiennyt mistä sen tekisin. Keskiviikkona sitten päähän napsahti idea ja lähdin kaupungille vierailemaan Harrasteissa, jonne upposi vajaa 20e. En tiedä mitä tekisin ilman kyseistä puljua. Sinooperista löytyy aika löyhästi mitään, mistä itse voisin tehdä asioita cosseihini.

  Cosplay is serious business. Tein paperista pienen prototyypin katosta vain todetakseni että en ollut miettinyt tarpeeksi ja siitä tuli tavallinen pyramidi. Käytin sitä sitten hattuna.

 Keihään kärki tuli tehtyä ohuimmasta softiksesta mitä löytyi ja sitä jäi yli reilusti. Keskiviikon saldona mukaani tarttui paksumpaa versiota, joka maksoi euron (huomiona että ohuempikin oli maksanut saman verran ja arkit olivat kuitenkin kooltaan samanlaiset). Tässä kuvassa olin leikannut paksummasta softiksesta ja parin millin paksuisesta pahvista kattoon palat. Liimasin pahvin kiinni softikseen ERi KEEPER-liimalla (piti ihan googlettaa oikea kirjoitusasu).


 Muut cossaajat käyttävät kuumaliimaa sillä välin kun käytän Erikeeperiä. Maalarinreipillä laittoin neljä seinää yhteen ja sisäpuolelle liimaa.

 Sama eri kulmasta. Taustalla myös neljä rengasta viidestä. Alkuperäiseltä väriltään ne olivat rumia keltaisia.

 Katon kärki oli liian lyhyt ja paksu, jotta viisi rengasta olisi siihen mahtunut kunnolla. joten leikkasin hieman pois ja tein paksummasta softiksesta ja pahvista uuden paremman kärjen.

 Pagodan pohja. Maalarinteippirulla osoittautui inspiroivaksi ja sain idean leikata kaksi suikaletta ohuemmasta softiksesta, liimata ja teipata ne yhteen renkaaksi. Housuista jäi collegetrikoota yli ja siitä leikkasin kaksi pitkää suikaletta, jotka sitten pyörittämällä sain köysimäiseksi.

 Köysi oli hieman liian pitkä, eli sovittaessani sitä renkaan ympärille liimasin sen kiinni Loctiten nestemäisellä pikaliimalla ja leikkasin ylimääräisen pituuden pois. Ja sinne tänne reunoille tuli hieman Erikeeperiä kyytipojaksi.

 Pohja-osaan liimasin palan paksua pahvia eräästä litteästä postipaketista, joka oli jäänyt erään peruukin jäljiltä pölyttymään sänkyni alle. Kattoon taasen liimasin palat ohuemmasta softiksesta. Kuvan alakulmassa taasen on katon sisälle tuleva kehikko/reunus. Paksua softista, jonka päälle on laitettu ohutta pahvia.

 Pohja-osaan lisäsin palan paksua softista, jonka alla oli vielä pienempi ympyrä pitämässä koko pohjaa kasassa isomman palan ja pahvin välissä. Erikeeper oli jälleen kaveri.

 Maalausvaiheesta en jostain kumman syystä ottanut kuvia, mutta Hobbylinen maaleilla mentiin. Pohjan väri tuli sekoitettua tummanruskeasta ja valkoisesta, jossa on hitusen oranssia seassa. Yöksi liimailun jäljiltä jätin pagodan tuollain (kiitos kasa PS2-pelejä jotka asutte huoneessani), että katto ei karkaisi yön mittaan minnekään vaan kuivuisi kiinni haluamaani asentoon.

 Katon liimasin kiinni pelkällä Loctitella, mutta pohjalle tein ärsyttävän virheen ja tein Erikeeperillä pienen ympyrän, jonka sisälle lisäsin pienen tipan Loctitea. Aamulla kun katsoin oliko valkoinen Erikeeper kuivunut, eihän se ollut koska Loctite oli sekoittunut siihen! Se siitä huomaamattomasta liimausjäljestä.

 En tiedä mitä ihmettä liimauksen aikana oli tapahtunut, mutta jostain kumman syystä katto ei ollutkaan mennyt tasaisesti kohdilleen vaan yksi reuna tuli yli reilusti muiden. Noh, asialle ei voinut enää mitään koska cossi piti laittaakin jo niskaan. Joudun ensi kertaa varten irrottamaan katon, tekemään pari pientä muutosta siihen ja liimaamaan takaisin, toivottavasti paremmalla onnella.

Sunnuntaina hilluin Shou Toramaruna. Klo 11 oli Cosplaydeitti, johon olin osallistunut yhdeksi ehdokkaaksi shoujo-ai kierrokselle. En liiemmin pidä lavalla olemisesta saatika sielä puhumisesta, eli jännitti perkeleesti ja hahmoon eläytyminen siinä tilanteessa oli mielenkiintoista. Yritin pitää ylvästä, mutta rauhallista ja maturea profiilia, mutta kysymykset ja vastaukset sekä yleisön reaktiot pakottivat välillä hymyilemään oudosti ja jopa naurahtamaan. Muutoin kokemus oli ihan mukava, vaikka sitä oikeaa ei löytynytkään :'( 

Jostain kumman syystä kuvauspistettä ei ollutkaan sinä päivänä eikä kukaan nähtävästi tunnistanut hahmoja tai eivät vain uskaltaneet pyytää kuvaa eli kuvaa paricossistamme ei ole (Fry oli tosiaankin Byakuren Hijirinä samasta sarjasta ja vieläpä pelistä, eli hilluimme paljon yhdessä koko sunnuntain). Paitsi että huijasin. Tasan yksi kuva meistä napattiin, mutta ei ole tietoakaan ilmestyykö sitä jonnekin päin internettiä. Oh well. Ennen lähtöäni aamulla isä ja äiti halusivat kuvaa minusta, mutta koska bussini lähti vajaan kymmenen minuutin päästä ja pysäkille käveleminen kestäisi n. viitisen minuuttia, jouduin lähtemään kesken kaiken. Molemmat kirosivat sitä, mutta lupauduin kuvattavksi sitten kun tulen kotiin. Ja niinhän siinä kävi, etät isä oli heti kamera vastassa kun kotiin pääsin joskus kuuden aikaan. Väsymys oli suuri ja halusin vain pian uudestaan Shoun niskaan. Säät nyt ovat olleet hieman huonoja ja kiitän onneani että sunnuntaina ei satanut juuri lainkaan. Koska pagoda olisi kärsinyt siitä aikamoisesti. Kevään mittaan olisi mahdollisesti tarkoitus käydä shoottaamassa Shoulla ja Byakurenilla. Sen verran tyytyväisiä olemme molemmat niihin ja hahmotkin ovat aivan ihania.

 Vertailun vuoksi kuva Frostista. Unohdin housut kotiin Tampereelle ;;___;; Kuvaajalle Error 424:lle iso kiitos kuvasta.

 Ja sitten kuva by isä. Puvun punaiset värit näyttää hieman magentalta tuossa valossa, joka on aika jännää. Pitkän päivän jäljiltä tungetaan kamera suoraan naaman eteen ja käy näin. No jaa, shoottailua odotellessa.

Kun olin viimeistä kertaa käynyt myyntipöydillä katsomassa josko viime hetkillä löytyisi jotain ostettavaa, tapahtui jänniä. Sanaakaan minulle ei sanottu vaan tuntematon henkilö ilmestyi jostain ja tämä lappunen jätettiin käteen. Olin ja olen yhä hämmentynyt. Kai sitten näytin lutuiselta Shouna? Näin samaisella henkilöllä enemmänkin lappusia, eli kai kyseessä oli joku isompikin juttu etten vain minä ollut ainut joka sai piilokehuja?


Sellainen oli tämän vuoden Kuplii. Odotan ensi vuotta innolla. Toivottavasti Tampere-talo tarjoaisi mahdollisesti enemmän ohjelmaa mangaan liittyen (sarjakuvatapahtuma kun on kyseessä) ja mahdollisesti ehkä animekaraoken.  Seuraava coni onkin mahdollisesti Desucon, jos ja kun vänkäriksi pääsen. Vänkäröintiä hoitelisin Ren Taona Shaman Kingistä. Kyseisestä cossista mahdollisesti jaan WIP-juttuja tässä kevään mittaan~

perjantai 27. maaliskuuta 2015

*Keksi tähän joku hieno otsikko*

Tutkiskelin sähköpostiini linkitettyjä ja nimiini tehtyjä palveluita sun muita ja huomasin, että joskus muinoin olen yrittänyt jotain blogin kaltaista laittaa pystyyn tänne Bloggeriin. Vuosina 2009-2011 pidin blogia Vuodatuksessa, mutta sittemmin jotain tapahtui kyseiselle palvelulle. Laiskana kakkana en viitsinyt lähteä korjaamaan tilannetta palvelun sotkun jäljiltä vaan kuoppasin moisen, kun en kuitenkaan niinkään tehnyt sillä mitään. Vuodatin vain epämääräisiä teiniangsteja ja muuta noloa sinne. Onneksi olen kasvanut siitä pois (ainakin omasta mielestäni). Tämän blogin päätin pistää pystyyn siitä syystä, että voin vapaasti vuodattaa asiaa cossaamiseen liittyen ja mahdollisesti jakaa tietoa omista menetelmistäni cossien parissa. Ja ihan vain että muistan mahdollisesti milloin ja miten olen tehnyt mitäkin. Omaan huonon muistin eli saan hyvän syyn pitää tätä yllä ja laittaa ylös cossien eri vaiheita myöhempää tarvetta varten. Ulkoasua tulen parantelemaan sitä myötä kun jaksan ja keksin mitä tehdä.

Cosplayn aloitin herran vuotena 2014 ja törsäsin 18-vuotissynttäreikseni saadut rahat ensimmäiseen cossiini, jonka kanssa debytoin Tracon 9:ssä. Fujiwara no Mokou, waifuista waifuin, Touhou Project -pelisarjasta.

Yllä oleva kuva on tapahtuman jälkeen pidetystä pienestä photoshootista silloiselta koulultani (toimipiste muutti myöhemmin samana syksynä). En ollut erityisen tyytyväinen ulkonäkööni Traconissa monestakaan syystä. Yksi oli se että en osaa edelleenkään meikata saatika silloin en edes omannut kunnolla meikkejä. Peruukki valui minkä kerkesi ja paljasti otsalohkoa enemmän kuin laki sallii. Oh well. Aina ei voi voittaa.

2014 oli siis minulle iso juttu. Japani-juttuja olen harrastanut vuodesta 2008 lähtien, vaikkakin se iso hypetys lähti käyntiin -09. 2010 kävin ensimmäistä kertaa conissa. Tai noh, coniksi Tampere Kuplii -tapahtumaa ei voi varsinaisesi kutsua, mutta siitä alkoi tämä vuodesta toiseen jatkunut noidankehä. Saman vuoden Tracon V tuli katsastettua ja minä 14-vuotiaana tyttösenä olisin halunut tehdä cossin sinne Kupliin jäljiltä. Mutta mistäpä ikäiseni tyttö saisi sen verran rahaa pieraistua tuosta vain? Elettiin myös sitä aikaa elämästäni kun maratoonasin monia sarjoja, eli en varsinaisesti osannut edes päättää yhtä hahmoa kun mieli muuttui joka toinen viikko.

2012 syksyllä sain sitten päätettyä että Touhou Project on sarja josta cossaisin ensimmäisenä, mutta hahmo oli auki. Sarjaan olin törmännyt vuoden 2011 alussa. Momiji Inubashiri oli ollut alusta alkaen yksi suosikkini koko pelisarjasta, mutta jostain kumman syystä päädyinkin pitämään Mokousta yli kaiken ja hän keikkuukin waifulistalla ensimmäisellä sijalla yhä. Löin kait pääni sinä vuonna. Noh, päädyin siis että Mokou on ensimmäinen cossini, mutta raha oli edelleenkin ongelma. Tai noh, ei olisi ollut virallisesti kun 2013 sain synttäreilläni sen verran rahaa että sillä osti 3DS XL:n. Olen erittäin vihainen ja samaan aikaan iloinen rahan käytöstäni. Osaan säästää, mutta kuitenkin tuhlata kaiken kerralla tai pienissä osissa, kuitenkin sen verran nopeaan tahtiin että vaurauden ilo ei kauaa kestä. Siinä sitten tuumittiin että hei, 2014 olisi se vuosi kun mittariin pamahtaa 18 ja saisin silloin rahaa sen verran, että kyllä sillä yhden cossin saisi aikaan. Well damn it, olin oikeassa. Kirjaimellisesti. Käteeni ei jäänyt juurikaan mitään, koska Eurokankaan hinnat ovat aika suolaisia ja siihen mukaan vielä peruukki sekä kangasmaalia. Ja muuta pientä tilpehööriä. Köyhästä tuntui pahalta mutta ensimmäinen cossi oli työn alla. Jee. Kesäkuussa tosiaankin hain tarvikkeet ja työstin cossia sen pari viikkoa hitaasti, kunnes tuli mutkia matkaan ja moinen jäi pölyttymään reilu kuukaudeksi huoneeni nurkkaan. Aika oli käymässä vähiin ja heräsin todellisuuteen. Ongelmat eivät ratkenneet itsestään ja ei siinä voinut muuta kuin ryhtyä hommiin. Epäonnekseni työskentelyni oli sen verran hidasta, että tein cossia vielä conipäivänä! Lauantai oli kerennyt jo iltapäivään kun vihdosta viimein koko puku oli kasassa. Sen päälle laittamiseen meni tosin lähemmäs kaksi tuntia. Peruukki päätti olla oikein ystävällinen pieni k*sipää. Tapahtumapaikalle kuitenkin pääsin, ihmiset tunnisti hahmon ja olin jokseenkin tyytyväinen ensimmäiseen cossiini (miinus oma naama). Vaikka toisin voisi kuvitella, kuitenkaan kyseinen puku ei ollut erityisen mukava päällä. Housut istuivat erittäin huonosti mokailujeni tähden, peruukki valui sen painosta ja selkäni olikin pitkään kipeänä sen johdosta, kun en voinut hirveästi kumarrella tai istua.

Ensimmäisestä cossista opittuani, jotenkin sain kasaan taas rahaa ja päätin, että nyt kun ikääkin löytyy, käyn katsastamassa 2015 Desucon Frostbiten. Mokou poissa listalta epämukavuutensa vuoksi, päätin että muutamassa kuukaudessa teen niinkin ison cossin kuin Shou Toramaru, Touhou Projectista myöskin. Shou on ollut alusta alkaen yksi niistä hahmoista, joista pidän. Tiikerit ovat lempikissojani ja pidän kovasti hahmon designista.


En edes miettinyt kahta kertaa kerkeänkö tekemään näin isoa cossia niin lyhyessä ajassa. Peruukin tilasin marraskuussa, mutta itse tarvikkeet kävin hakemassa joulun jälkeen. Mokou oli jo omalle kukkarolle sen verran kallis, että Shou kiiti kalliimmat cossini -listalla ensimmäiseksi ja pysyykin sielä jonkin aikaa. En ole edes laskenut kuinka monta kertaa vanhemmat ovat tyrkyttäneet minulle rahaa koko cossin teon aikana. Jos Cosplanneriin on uskomista, olen törsännyt tiikeriin lähes sen verran että nollia numerosta löytyy kaksi ja luku alkaa kakkosella. Eurokangas oli taas kaiken takana ;;___;; Ja omat materiaalivalinnat. Sekä propit.

 Siinä sitten kärvisteltiin ja tehtiin taas sama virhe, eli tein cossia Sibbellä. Olin kuitenkin tehnyt ahkerasti töitä lähes päivittäin siitä lähtien kun kankaat sun muut hain. Lauantai-aamuna vielä maalailin ja tein viimeisiä juttuja perjantain jäljiltä ja sain kuin sainkin homman kasaan. Pagodaa ja selkäkangasjuttua en saanut tehtyä, joista ensimmäiseen ei ollut ostettuna kuin pallo ja jälkimmäinen olisi ollut periaatteessa valmis, mutta mokoma ei halunut pysyä kasassa saatika kiinnityssuunnitelmani eivät oikein olisi toiminut. Puku itsessään oli oikein mukava miinus kengät. Ja unohdin housut kotiin. Vitutuksen määrä oli suuri. Mitä illalla Amarillosta lattiamajoitukseen kävelin, olin kuolla matkan varrella niin kylmyyteen kuin myöskin kenkiin. Noh, ei siinä mitään. Opinpahan taas katsomaan miljoonaan kertaan ennen lähtöä että kaikki on mukana. Ja kokeilen kenkiä kunnolla ennen kuin päätän olla niillä yhden päivän. Shouta kierrätän tänä viikonloppuna Tampere Kupliissa sunnuntaina. Ja menin osallistumaan Cosplaydeittiin yuri-kierrokselle. Apua. Rip minä. Lavakammo iskee mutta minkäs teet. Mokoutakin ajattelin kierrättää hieman omanlaisena versiona. Hahmona Moksu on aika räväkän oloinen ja usein yhdistetään rock/punk-teemaan, josta sain idean hyödyntää omaa vaatetustyyliäni. Käytän paljon kyseisiin genreihin liittyviä kuteita, joten mukavuuden kanssa ei tarvitse tapella. Muuta kuin sen faktan kanssa että Mokoun peruukki on painava. Shoun pagodan parissa olen työskennellyt eilisestä lähtien ja olen kohtapuoliin sen kanssa valmis. Vielä pitäisi keksiä miten saan tuon selässä keikkuvan kangashirvityksen pysymään kasassa ja kiinnittymään selkääni. Muuten Kuplii on osaltani hanskassa.

Entäs sitten miltä näyttääkään loppuvuoteni cossaamisen saralla? Noh, jotakuinkin tältä:

 Ren Tao, Shaman King
Desucon (?)

 Yoshika Miyako, Touhou Project
Tracon X


Myouri Unzen, Medaka Box
Desucon Frostbite 2016

Hain kesän Desuun vänkäriksi ja jos tulen valituksi, toteutan Renin sinne. Muutoin en koko tapahtumaan mene ja kyseinen cossi tulee sitten muuten vain toteutettua (tai mahdollisesti käyttöön Traconiin toiselle päivälle). Vaikka Myouri onkin ensi vuodelle, listasin hänet siitä syystä että ryhdyn työstämään kyseistä pojua mahd. pian Traconin jälkeen, tämän vuoden puolella.

En tiedä huomasiko joku jo tässä vaiheessa piirteet, jotka yhdistävät suurinta osaa cossilistallani, mutta mainitsenpahan nyt. Värit valkoinen, punainen tai muista ovat suuressa osassa hahmojen designia. En tiedä onko tämä vain sattumaa vai mistä tämä johtuu, mutta kyseessä on kuitenkin lempivärini. Todella kummaa kuinka hahmot joiden persooniin tai desgineihin kiinnyn, ne omaavat tämän kaltaisia piirteitä lähes kaikki. Katsokaa vaikka alla olevaa kuvaa, jonka joskus nappasin Facebookista cossi-kansiostani (aika vanha kuva, listaan on kuitenkin tullut jo jokunen cossi lisää lyhyessä ajassa).


Jaariteltavaa löytyisi, mutta ehkäpä laitan pisteen tällekin kirjoitukselle ja palaan asiaan Kupliin jälkeen ja kerron vaikkapa Shousta enemmän (tai noh, pagodan teosta ja itse tapahtumasta).